Rakastan luontoa. Nautin taiteen eri muodoista. Rakastan perhettäni. Väsään ja hösään ja joskus ajattelenkin. Tämä on introvertin Leidin elämää duurissa ja mollissa.
5. maaliskuuta 2017
Mission impossible completed!
Tehtävä 10/10 hiihtoa on nyt hoidettu. Latu oli aivan järkyttävän jäinen. Niin jäisellä ladulla en ole koskaan aikaisemmin hiihtänyt ja en halua enää koskaan niin kurjalla ladulla hiihtääkään.
Sää oli kuitenkin kuin morsian ja olisi ollut suorastaan häpeä olla lähtemättä hiihtämään. Pururadan latu olisi varmaankin ollut hyvässä kunnossa koska siellä oli hiihtokisat. Sinne ei kuitenkaan ollut menemistä kun siellä oli just ne kisat.
Varovasti hiihtelin etten kaatuisi. Se olisi voinut olla hyvinkin kohtalokasta murtuneelle häntäluulleni, ja muutenkin.
Lähinnä tasatyöntöä lykkäämällä menin eteenpäin.
En voi kehua menneeni tukkaputkella muuten kuin henkisesti.
Itseasiassa tukkaputkella on mun henkinen tila :)
PS. Eilen käytiin huonekaluhaaveilureissulla ja miten kävikään? Tilattiin sitten sohva ja lököilytuoli mekanismilla. Saatiin valita vielä mieleiset kankaat niihin. Toimitus viiden viikon kuluttua. Kivakiva!
Kulttuurisunnuntai
Meillä oli Kultsin kanssa erilaiset toiveet siitä mitä kulttuuria tänä sunnuntaina harrastettaisiin (siis 26.2.2017 viikko sitten, päivitys tulee vasta nyt). Mun teki mieli mennä museoon tai johonkin vastaavaan. Kultsin suunnitelmissa oli penkkiurheilu ja Lahden MM-kisojen seuraaminen. Onneks murua ei haittaa vaikka lähtisin yksin, toisaalta hänellä täytyy olla ittellään mielekästä tekemistä siksi aikaa. Kulttuurikohteekseni valikoitui WeeGee helpon saavutettavuutensa ansiosta ja että saman katon alta löytyy koettavaa moneen eri makuun.
Saman katon alta löytyy modernin taiteen museo Emma, Espoon kaupungin museo Kamu, Kellomuseo ja Lelumuseo. Emmassa olen käynyt montakin eri näyttelyä katsomassa, yksi vaikuttavimmista oli Miró, mutta muissa kohteissa en ollut aiemmin käynyt. Siispä tällä kertaa valitsinkin Kamun ja sukelsin Espoon historiaan.
Kamun aulassa tulijaa tervehtii vastaanottotiskin lisäksi rekonstruoitu asumus jollaisessa muinaiset hylkeenpyytäjät olivat asuneet Bosmalm-nimisessä saaressa. Ensimmäisten asukkaiden arvellaan tulleen Espoon alueelle n. 10 000 vuotta sitten.
Pikkuvitriinin hämärässä on vaalea luunpala joka on kuulunut radiohiiliajoituksen perusteella
43 000 vuotta sitten eläneen mammutin poskihammas-kalustoon.
Pääsin kokeilemaan myös kivikautisia tulentekovälineitä. Jousen näköisellä vehkeellä pyöritin puukapulaa joka ikävästi nuljui käsittelyssäni. Ei syttyisi tuli mun tulentekotaidoilla noilla vehkeillä kovinkaan nopeasti. Harjoitusta lisää niin sitten saattaisin saada savun nousemaan.
Sitten tuli kuulutus, että ohjattu kierros alkaa hetken kuluttua. Aiheena oli Kauklahden Lasitehtaan historia ja tuotanto. Mua tietty kiinostaa melkein kaikki teolliseen muotoiluun liittyvä joten liityin porukkaan.
Saimme tietoa lasinvalmistuksen historiasta, tehtaan alusta, kukoistuksesta ja yhdistymisestä Riihimäen Lasiin, sekä työläisten olosta ja elämästä tehtaassa ja vapaa-ajalla. Näytteillä oli myös tietysti Kauklahden Lasitehtaan tuotteita eri aikakausilta. Tehdas oli erityisen tunnettu ns. maitolasista.
Ohjatun kierroksen jälkeen jatkoin Espoon historiaan tutustumista.
Aiemmin Espoo oli tuntunut hajallaan olevien taajamiensa vuoksi kovin epämääräiseltä kaupungilta.
Kamu-kierroksen jälkeen ymmärsin miten Espoo oli muodostunut monesta eri kylästä, jotka olivat rakentuneet toiset kartanoiden ja toiset teollisuuslaitosten ympärille.
Ajatus, että alueella on ollut asutusta jo tuhansia vuosia eKr, antoi syvyyttä Espoo-näkemykseeni. Espoosta tuli mielenkiintoinen paikka jonka historia alkoi elää mun ajatuksissa.
Tuo historia-aspekti oli siinäkin mielessä kiinnostava juttu että Matinkylä ja Finnoo olivat aikoinaan merenpohjaa joka pikkuhiljaa kohosi. Kultsi asui nääs lapsuusvuosinaan siellä "merenpohjassa".
Myymälästä lähti mukaan puusta sorvattu hyrrä, messinkikulkusia ja lapsille tarkoitettu työkirja Espoon historiasta. Kirja kertoi kuvitteellisista Anna ja Olaf nimisistä sisaruksista jotka elivät 1500-luvulla Mankby-nimisessä kylässä.
Lopuksi join kupin teetä ja karjalanpiirakan kahvilassa. Teelaadut olivat kaikki jotain orgaanista enkä löytänyt mieleistä makua. Ei earl greytä. Jotain siedettävää löytyi kuitenkin. Join mieluummin kuin olin juomatta.
Sit ajelin kotiin.
Iivo ja Sami hiihtivät sillä aikaa parisprintin MM-pronssia. Jeee!
Siis ihan kiva päivä.
![]() |
WeeGee-keskus, Espoo
|
![]() |
Hylkeenpyytäjien asumus muinaisen Espoon alueella/Kamu |
Kamun aulassa tulijaa tervehtii vastaanottotiskin lisäksi rekonstruoitu asumus jollaisessa muinaiset hylkeenpyytäjät olivat asuneet Bosmalm-nimisessä saaressa. Ensimmäisten asukkaiden arvellaan tulleen Espoon alueelle n. 10 000 vuotta sitten.
![]() |
Mammutin poskihammas /Kamu |
Pikkuvitriinin hämärässä on vaalea luunpala joka on kuulunut radiohiiliajoituksen perusteella
43 000 vuotta sitten eläneen mammutin poskihammas-kalustoon.
Pääsin kokeilemaan myös kivikautisia tulentekovälineitä. Jousen näköisellä vehkeellä pyöritin puukapulaa joka ikävästi nuljui käsittelyssäni. Ei syttyisi tuli mun tulentekotaidoilla noilla vehkeillä kovinkaan nopeasti. Harjoitusta lisää niin sitten saattaisin saada savun nousemaan.
![]() |
Latttiakartta Kauklahden kylästä lasitehtaan aikoina/Kamu |
Sitten tuli kuulutus, että ohjattu kierros alkaa hetken kuluttua. Aiheena oli Kauklahden Lasitehtaan historia ja tuotanto. Mua tietty kiinostaa melkein kaikki teolliseen muotoiluun liittyvä joten liityin porukkaan.
![]() |
Kauklahden Lasitehtaan tuotantoa/Kamu |
Saimme tietoa lasinvalmistuksen historiasta, tehtaan alusta, kukoistuksesta ja yhdistymisestä Riihimäen Lasiin, sekä työläisten olosta ja elämästä tehtaassa ja vapaa-ajalla. Näytteillä oli myös tietysti Kauklahden Lasitehtaan tuotteita eri aikakausilta. Tehdas oli erityisen tunnettu ns. maitolasista.
![]() |
Kauklahden Lasitehtaan tuotantoa/Kamu |
![]() |
Kartta vanhoista asuinpaikoista Espoon alueella/Kamu
|
Ohjatun kierroksen jälkeen jatkoin Espoon historiaan tutustumista.
Aiemmin Espoo oli tuntunut hajallaan olevien taajamiensa vuoksi kovin epämääräiseltä kaupungilta.
Kamu-kierroksen jälkeen ymmärsin miten Espoo oli muodostunut monesta eri kylästä, jotka olivat rakentuneet toiset kartanoiden ja toiset teollisuuslaitosten ympärille.
![]() |
Mankbyn kylä 1500-luvulta/Kamu |
Tuo historia-aspekti oli siinäkin mielessä kiinnostava juttu että Matinkylä ja Finnoo olivat aikoinaan merenpohjaa joka pikkuhiljaa kohosi. Kultsi asui nääs lapsuusvuosinaan siellä "merenpohjassa".
Myymälästä lähti mukaan puusta sorvattu hyrrä, messinkikulkusia ja lapsille tarkoitettu työkirja Espoon historiasta. Kirja kertoi kuvitteellisista Anna ja Olaf nimisistä sisaruksista jotka elivät 1500-luvulla Mankby-nimisessä kylässä.
Lopuksi join kupin teetä ja karjalanpiirakan kahvilassa. Teelaadut olivat kaikki jotain orgaanista enkä löytänyt mieleistä makua. Ei earl greytä. Jotain siedettävää löytyi kuitenkin. Join mieluummin kuin olin juomatta.
Sit ajelin kotiin.
Iivo ja Sami hiihtivät sillä aikaa parisprintin MM-pronssia. Jeee!
Siis ihan kiva päivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)