VHS, tuo dinosauruksien aikainen tapa tuoda tallennettu liikkuva kuva ruutuihimme. Näitä videoita oli kertynyt meille melkoinen määrä. En oikein tiennyt mitä tehdä niille. Monet hauskat katseluhetket nousivat mieleeni kun katselin kasettipaljoutta. Niitä oli laatikoittain. Jokaisessa laatikossa luki kyljessä mitä kasetteja ja nauhoituksia laatikko sisälsi. Rakastan järjestelmällisyyttä, mutta mun on vaikeaa luopua tavaroista joihin liittyy rakkaita muistoja. Olen säilyttänyt myös lapsille kuuluvia tavaroita, leluja, kirjoja, keräilykortteja yms. Ajattelin, että tulee vielä aika jolloin he arvostavat ja jopa kaipaavatkin niitä ja niihin liittyviä muistoja.
Koko kuluneen vuoden olen heittänyt jotain pois, pikkuhiljaa. Tavaroista luopuminen on vaatinut asian työstämistä. Tarvitsenko tätä todella vielä, mikä merkitys tällä esineellä/tavaralla on mulle. Vähän kerrassaan olen laittanut niitä pois. Lahjoittanut kierrätykseen, kirpputoreille ja täyttänyt jätesäkkejä. Projekti jatkuu tulevana vuonna. Uskon vakaasti saavani elämäni parempaan hallintaan tällä tavalla.
Yllä olevat VHS-kasetit saivat uuden kodin henkilöllä joka rakastaa videoita ja VHS-formaatti on hänelle se juttu jonka hän hallitsee. Kasetteja katsellaan intensiteetillä ja volumeja säästämättä kunnes ne osataan ulkoa.
Vuosi vaihtuu pian. Itseasiassa noin kahdeksan tunnin kuluttua. Mä rakastan Suomea. Toisaalta välillä turhaudun Suomeen: rajoittuneisiin tapoihin nähdä ja tehdä, nurkkakuntaisuuteen, ahdasmielisyyteen, kateuteen ja pikkusieluisuuteen. Enpä itsekkään uskalla kehuskella olevani jotain muuta. Varmaankin olen aika keskiverto suomalainen.
Suomi on Suomi, eikä meidän tarvitse yrittää olla jotain muuta. Meillä ei ole mitään syytä tuntea kateutta muita maita kohtaan, mutta ei myöskään ylimielisyyttä. Ollaanpahan vaan ihan uniikki kansakunta muiden joukossa. Voidaan olla ylpeitä ihan tällaisina ilman mitään Pisa-menestyksiä. Voitais mitata itseämme sillä kuinka huolehdimme lapsistamme, nuoristamme, vanhuksistamme ja yleensäkin ottaen toisistamme. Omaan napaan tuijottamista vois vähentää ja varsinkin oman edun tavoittelua.
Respektii sukupolvelle joka eli sodan ja rakensi Suomea sen jälkeen. Yritetään olla tuhoamatta kaikkea sitä hyvää jota on sodan jälkeisinä vuosina saatu aikaan: sosiaaliturva, koululaitos, mahdollisuus opiskella, uskonnonvapaus, sananvapaus, lähes tasa-arvoinen yhteiskunta.
Ihanaa tulevaa vuotta 2017 kaikille.
Pidetään hauskaa ja ollaan todellisia läsnäolevia ihmisiä toisillemme.
Rakastetaan niin kuin huomista ei olisi.
Tehdään työtä niin kuin meillä olisi kaikki aika.
Nautitaan elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa :)