Paksu Leidi hiihtää, episodi 2

Etelä-Suomen talvi on säätiloiltaan ja varsinkin lumitilanteiltaan todella vaihteleva. Jos haluaa hiihtää niin tää on todella carpe diem-meininkiä. Eilinen meni penkkiurheillessa ja iltakävely Kultsin kanssa oli päivän ainoa liikunta-aktiviteetti. se onneksi riitti omantunnon tyydytämiseen. Illalla jo sovimme, että huomenna eli tänään lähdemme jo aamupäivän aikana.

Madshusit lähdössä toiselle lenkille, sauvat ensimmäiselle.

Kultsi valitsi lähteä luistelemaan Nälköönlammen jäälle tehdylle radalle. Sain kyydin lentokentän parkkikselle, joka oli lähes täynnä eri liikuntalajeja harrastamaan lähteneiden menopelejä. Tarkoituksen oli hiihtää vähän yli kierros, eli hieman enemmän kuin viimeksi. Harjoitteluni on siiis järjestelmällisen nousujohteista.

Lentokentän parkkipäikka

Sain sukset jalkaan ja kävin ihmettelemään uusien Start-sauvojen käsiremmejä. Jouduin pyytämään apua, että osasin pujottaa käteni niihin oikein. Kiitos vaan auttajalle.

Ja eikun baanalle. Edellisellä kerralla latu oli ollut nuljuva ja meno oli muutenkin nihkeää uudella lumella. Nyt latukoneella oli tehty kelpo urat ja kelikin tuntui suosivan mainiota luistoa. Mulla oli pitkästä aikaa myös oikean pituiset sauvat ja meno tuntui euforiselta. Innoissani läksin hiihtämään mun kuntoiselle vähän liian kovaa ja pian jouduinkin hillitsemään vauhtia. Käsivarsia alkoi puuduttaa ja muutenkin puuskututti turhan tiuhaan. Fixasin vielä sauvojen remmit sopivan mittaisiksi ja jatkoin nautinnollisesta menosta.

Välillä lentokentän ladulta voi siirtyä metsän siimekseen

Vaihtelin erilaisia potkuja ja työntöja ja harjoittelin rytmiä. Tätä menoa mä saatan alkaa tykätä hiihtämisestä. Mähän olen hiihtänyt pienestä asti, mutta aina aika surkeilla välineillä. Milloin monot lähti siteistä irti vähän väliä ja milloin taas suksien pohjiin kertyi senttien lumikokkareet, tai sauvat oli liian pitkät/lyhyet tai jopa eri paria. Nauti siinä sitten hiihtämisestä. Tää hiihtohomma on ainakin tosi paljon välineistä kiinni. Huonot välineet voi pilata innon ihan alkuunsa.

Koulussa sain nauttia välillä jopa koulun hiihtokisojen voitoista. Kaksi vuosiluokkaa hiihti samassa sarjassa, tytöt ja pojat omissa sarjoissaan. Pienessä maalaiskoulussa satuin olemaan vuosimallin -62 ainoa tyttö. Vuorovuosina olin siis muita sarjani kilpailijoita vuoden nuorempi (Leena, Maija-Liisa, Tarja ja Maija) tai vuoden vanhempi (Anna-Maija, Leena, Päivi Tuula, Ulla). Eli joka toinen vuosi tuli kultaa ja joka toinen sit kai jotain hopeeta tai pronssia, vai jäinkö ekaluokalla peräti viimeiseksi, en muista. Olin aika sitkee sissi ja kauheen kilpailuhenkinen. Teräksen maku suussa läähätettiin ja räpistellen hiihdettiin kiemuraista latua yhden tai kahden kilometrin lenkillä.

Luistelijoita

Nummelan lentokenttä on oikea helmi ja koko harju tietenkin myös. Tänäänkin harjulla samaan aikaan hiihdettiin lentokenttää ympäri, kuulutuksesta päätellen pururadalla oli hiihtokisat, jääradalla oli luistelijoita vaikka jää olikin osittain sulanut, metsässä frisbee-golfarit tallustelivat sievästi väistellen latu-uria ja kentällä muutama varjoilija nousi ilmaan moottorin avulla. Niin ja olihan siellä muutamia ihmisiä ihan vaan kävelyllä, koiran kanssa tai ilman. Mikä mainio talviulkoilipaikka. Kesällä jotkut lähiasukkaat valittavat lentomelusta, mutta kenttä on ollut siinä jo Talvisodasta asti, joten ei kai se tule yllätyksenä kenellekkään kentän läheisyydesta asunnon ostavalle, että lentokentällä on lentotoimintaa.

Varjoliitoa tai -lentoa

Uudet hiihtohanskatkin mulla oli kun viime kerralla meinas tulla rakko kämmeneen. Vanhat tais olla jo löprähtäneet siis löysät kun ovat jo vuosia olleet käytössä. Oikein kelvolliset olivat, Roeckl-merkkiset, vähän pehmustusta kämmenessä ja windstopper kämmenen selkäpuolella. Bueno!

Uudet hiihtohanskat

Nyt alkaa olla välineet kohillaan. Uudet sukset, sauvat ja hanskat. Vanhat, ihan kelvolliset Salomonin pertsamonot, Haltin hiihtohousut ja milloin mikäkin takki, säästä riippuen. Alusasu on tietenkin tärkeä, että muukin olo on miellyttävä hikiliikunnan aikana. 2/10 tämän talven hiihtotavoitteesta on suoritettu. Lumiolosuhteista riippuen tavoite saavutetaan viimeistään talvilomalla Itä-Suomessa.

Nyt kaikki nauttimaan talvesta.

Intopinkeenä ja tukkaputkella.