Toivuin noidannuolesta levon ja lääkkeiden sopivan combon ansiosta. Kolme päivää töitä ja kauan odotettu talviloma alkoi. Suunnitelmissanihan oli hiihtää ne loput 7/10 kertaa, kun 3/10 oli jo hiihdetty Nummelanharjun maisemissa eli lentokenttää ympäri.
Loma aloitettiin siirtymällä itäisempiin ja lumisempiin maisemiin, siis lapsuuden maisemiin
 |
| Paksu Leidi hiihtää |
Varkauteen. Eka päivänä läksimme Vattuvuoren lähistöltä hiihtelemään kohti Honkapirttiä. Latu oli muuten erinomaisessa kunnossa mutta ehkä hieman jäinen ja kova kun lunta oli vähänlaisesti. Pakkasta kymmenisen astetta. Luisto hieman nihkeää kun skinisuksilla hieman töksähteli ajoittain.
Tulimme ison mäen harjalle (mun mielestä). Katselin arkana alas kaartavaa latua ja kysyin ohi hiihtävältä naiselta onko mäki kovinkin hurja. Nyt kuulemma menettelee, mutta jäisellä kelillä oli ollut pelottavaa laskea. Kiitin tiedosta. Kultsi rohkaisi että jos tasapaino menee niin kaadu vaan pepullesi. Varoen läksin mäkeen, vauhti kiihtyi ja pelotti, mutta yritin pitää pääni kylmänä. Olin jo aika alhaalla, vauhti kylläkin kova, kun sukset muutaman kerran hieman otti nihkeästi latuun ja tunsin tasapainoni horjuvan. Yritin pitää tasapainon, mutta se oli menoa jo. Painovoima on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa. Siispä kaaduin ylivoimaisen painovoimani vetämänä pepulleni, mielestäni hyvin hallitusti. Tömähdys ja ahteri kynti latua.
Nopeasti vedin sukset ladulta sivuun ettei Kultsi perässä laske päälle. Sitten nousin ylös ja laskin mäen loppuun.
Persaus oli kyllä kipeä, mutta ei se matkan jatkumista estänyt kun mun hiihtotyyli ja vauhti on aika hidas.
 |
| Honkapirtti |
Hissun kissun saavuimme Honkapirtille ja saimme kahvit ja teet kera pullan. Takassa paloi tuli ja sisällä oli ihanan lämmintä ja viihtyisää. Ikkunoista avautui näkymä alhaalla virtaavalle Osmajoelle. Vaan nytpä huomasin istumisen tekevän kipeää. Varoen istuin etunojassa jottei häntäluun alue osuisi penkkiin.
Päätimme, että Kultsi hiihtelee takaisin autolle ja tulee hakemaan sitten mua.
Mikäpä siellä lämpimässä pirtissä oli odotellessa toisen teekupposen ääressä, paitsi että peräpäätä juili ikävästi.
Illalla lämmitettiin sauna ja varovasti istuskelin löylyissä vain toisella kankulla.
Nukkuminen oli sitten taas ihan oma juttunsa. Selällään en voinut nukkua ollenkaan ja heräsin aina kun kylkeä piti kääntää.
 |
| Komminsilta pohjoisesta kuvattuna |
Seuraavana aamuna päätimme lähteä hiihtämään tasaiselle ja tällä kertaa molemmat omaa vauhtiamme. Katsoimme reitin joka lähti Viltinrannan venelaiturin lähistöltä ja latu myötäili Kommilan rantaa.
Latu oli melkoisen jäinen ja roskainen. Kultsi meni omaa vauhtiaan ja minä varoen omaani.
 |
| Kommilan rantaa |
Lipsahtelu ja suksien nuljuminen jäisellä ladulla sattui häntäluun seutuun. Hiihtelin Komminsillan ali ja vähän matkaa eteenpäin jäällä, mutta en mennyt Kankunharjun maastoon koska siellä latu olisi muuttunut mäkiseksi.
Viltinrantaan palasin jäätä myöten. Ei kovin kummoinen latu, mutta kelpasi ja ei ollut roskia kuten rantametsikössä kulkevalla ladulla. Joku oli kai hiihdellyt siitä ja muut perässä. Kaipasin kyllä koneella tehtyä latua. Mielestäni se olisi ollut aivan mahdollista tehdä sinne. Kuitenkin Varkaudessa on hyvä latuverkosto ja olen siitä ylpeä ja kiitollinen. Ehkäpä paremman lumen talvena pääsen nauttimaan siitä täysipainoisemmin nyt kun mulla lopultakin on sukset.
Viltinrannassa pakkasin sukset autoon ja soitin Kultsille. Hän oli ehtinyt Vattuvuorelle ja kahville. Sopi tulla hakemaan.
Puolella kankulla istuen ja pakaroita vuorottelemalla pärjäilin illan. Ja olihan mulla mukana tulehduskipulääkettä ja Voltaren-voidetta paikallisesti käytettäväksi, onneksi. Mutta ei haavettakaan, että voisi istua pehmeällä sohvalla tai sohvatuolilla ihanasti takanojassa loikoillen. Kumartelu, kyykistely ja kaikenlainen pukeminen/riisuminen oli ihan tuskaa. Pisti miettimään miten tästä loma jatkuisi. Toivoin kaiken olevan paremmin aamulla. Hiihtämäänhän tänne oli tultu. No, toki myös äitiä moikkamaan ja auttamaan.
Aamulla ajattelin, että jotain tässä täytyy tehdä. Jos en ole työkuntoinen niin olenko sitten lomakuntoinenkaan. Paras käydä lääkärillä arvioituttamassa tämä tilanne. Persseutu kun ei vaan tuntunut tokenevan vaikka aika kuluu.
Niinhän siinä sitten kävi, että Varkauden terveyskeskuksen päivystyksessä lääkäri totesi häntäluun murtuneen. Ei sitä edes kuvattu, niin ei kuulemma yleensä tehdä, vaan asia todettiin tunnustelemalla. Paranee ajan kanssa sanoi lääkäri. Voi olla pitkäänkin kipeä ja ajoittain vaivata parannuttuaankin. Jee!!! Eipä ollut hyviä uutisia.
Ma-pe sairaslomaa. Soitin töihin ja ilmeisesti loma siirtyy saikun takia.
 |
| Näkymä Oravin kanavaan Saimaa Holidaysin ravintolasta |
Aikaa oli kulunut ja harmitti ja itketti. Tarkoitus oli ollut lähteä Linnasaaren kansallispuistoon kun sääkin oli aivan mahtava. Sitten ryhdistäydyin, pakkasimme Kultsin kanssa tavarat pikaisesti ja lähdimme Oraviin.
Kultsi lähti retkiluistelemaan ja mä jäin Saimaa Holidays Oraviin odottelemaan. Söin porokeiton ja kirjoittelin vähän päiväkirjaa. Kattelin maisemia ja vaihtelin istumapainoa kankulta toiselle. Voi tätä riesaa.
Nyt ollaan jo Pohjois-Karjalassa anoppilassa. Pers särkee. Ei tästä selviä kuin ajan kanssa, mutta en ole niitä kaikkein kärsivällisimpiä tyyppejä.
Näillä mennään, ehkä ei tukkaputkella, mutta antaa ajan kulua niin kaikki kyllä paranee pikkuhiljaa.
